Arkkitehtuurin ja kulttuurin aikakaudet: historiaa, perintöä ja tulevaisuutta

Varoittava sana: en ota kantaa nykyarkkitehtuuria tekevien toimistojen työn osalta mihinkään suuntaan. Se ei ole minun ydinosaamisaluettani, mutta ei myöskään työni vuoksi sopivaa. Kaikki sääntömme täyttävät suomalaiset arkkitehtitoimistot ovat sopivia työnantajani ATL:n jäseneksi.

Arkkitehtuuri on kulttuurin näkyvimpiä ja kestävimpiä ilmentymiä. Suorastaan sukellamme siinä. Jokainen aikakausi on jättänyt jälkensä kaupunkiemme maisemaan, ja nämä jäljet kertovat paljon aikansa ihanteista, arvoista ja teknologisista mahdollisuuksista. Arkkitehtuuria muovaavat monet tekijät: resurssit, teknologia, yhteiskunnalliset ja poliittiset olosuhteet sekä esteettiset ihanteet. Näiden tekijöiden yhdistelmästä syntyy jokaiselle ajanjaksolle oma, ainutlaatuinen arkkitehtoninen tyyli.

Aikakausien monimuotoisuus – historiallisesti arvokasta ja toisiaan täydentävää

Historiallisten rakennusten arvo ei ole pelkästään niiden iässä tai kauneudessa, vaan myös siinä, että ne kertovat tarinan menneestä maailmasta. Eri aikakausien arkkitehtuurin säilyminen kaupunkikuvassa antaa meille ikkunan kulttuurin kehitykseen ja yhteiskunnan muutokseen. Esimerkiksi renessanssiajan rakennukset tarjoavat kontrastin barokin koristeellisuudelle, joka puolestaan eroaa selvästi funktionalistisesta modernismista. Nämä erilaiset tyylit täydentävät toisiaan visuaalisesti, mutta ne myös rikastuttavat ymmärrystämme historiallisesta jatkuvuudesta. Ideat ja ihmiset muuttuvat historian mukana.

Arkkitehtuurin ikä – lyhytjänteisyyden vaarat

Eri aikakausina tyypillinen rakennus, joka on noin 40-60 vuoden ikäinen, alkaa usein näyttää vanhalta ja epäajanmukaiselta. Tämä sama tapahtuu myös muodille, musiikille, taiteelle ja viihteelle, tosin arkkitehtuuria nopeammassa syklissä. Tämä on se hetki, jolloin rakennus on suurimmassa vaarassa tulla puretuksi. Esimerkiksi 1970-luvun modernismi on ollut pitkään aliarvostettua. Monia ajan rakennuksia, myös arvorakennuksia, on purettu, vaikka ne edustavat merkittävää osaa suomalaisesta arkkitehtonisesta perinnöstä. Kuitenkin, kun aikaa kuluu, usein huomataan, että näissä rakennuksissa on arvoa, jota ei ole osattu aiemmin nähdä. Jugendtyyli, jota 1960-luvulla pidettiin vanhanaikaisena ja kuluneena, on nykyään yksi Suomen rakastetuimmista arkkitehtonisista tyyleistä. Osin vanhempien aikakausien arvoa kirkastaa myös se, että kultakin aikakaudelta säilyy yleensä rakennusten parhaimmisto. 

Modernismin rakennusten säilyttämisen merkitys

Vaikka juuri nyt moni ajattelee toisin, modernismin ajan rakennuksia tulisi kulttuurisista ja ekologisista syistä suojella ja säilyttää huolellisesti. Ne ovat osa kulttuuriperintöämme ja kertovat miten yhteiskuntamme kehittyi toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Näiden rakennusten purkaminen ja korvaaminen uusilla ei ole vain kulttuurillinen menetys, vaan se on myös ympäristövaikutuksiltaan kestämätöntä. Rakennusten elinkaaren pidentäminen on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää rakentamisen ympäristövaikutuksia. Modernismin ajan suunnittelu oli myös laadukasta. Rakennukset ovat toimivia, asuntojen pohjat hyviä ja asuttavia ja kaavoituksessa huomioitiin myös riittävä valo ja hyvä ympäristö. 2010-luvun asunnoissa asuntojen viihtyisyys ja käytettävyys on usein huomattavasti heikompaa. Tupakeittiö on palannut asuntoihin, mutta nyt samaan tupaan tulee usein myös eteinen. 

Valheelliset uusrakennukset – ajan hengen tärkeys hyvin vanhenevaan ympäristöön

Rakentaminen, joka ei heijasta omaa aikaansa, on paitsi visuaalisesti valheellista, myös kulttuurisesti vääristävää. Kun rakennuksia suunnitellaan niin, että ne näyttävät vanhemmilta kuin ne ovat, menetämme yhteyden oman aikamme kulttuuriin ja sen ilmentymiin. Lisäksi, kun vanhaa arkkitehtuuria jäljitellään nykytekniikalla, tuloksena on usein epäaitoa ja esteettisesti epätyydyttävää arkkitehtuuria. Tällaiset rakennukset eivät kestä aikaa samalla tavalla kuin ne, jotka on rakennettu omana aikanaan autenttisiksi ja nykyaikaisiksi. Myös kerrostuneisuus - historiallisuus - katoaa, kun aikaa aletaan taivutella. Sotien jälkeisessä jälleenrakentamisessa ja joissain erityisen perustelluissa purettujen rakennusten palauttamisissa hyvin huolella tehty vanhan palauttaminen on toki mahdollista. 

Lopuksi

Arkkitehtuuri on peili, joka heijastaa jokaista aikakautta sen omassa valossaan. Rakennusten säilyttäminen ja arvostaminen osana kaupunkikuvaa rikastuttaa ymmärrystämme menneisyydestä ja auttaa meitä rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta. Rakentaminen, joka kunnioittaa omaa aikaansa ja sen arvoja, on aitoa ja kestävää, ja se antaa tuleville sukupolville mahdollisuuden oppia, ihailla ja arvostaa menneisyyttämme.