Avoin yhteiskunta vaatii vapaata mediaa, jonka eettisyyttä seurataan
Suomi on ollut pitkään lehdistövapauden kärkimaita 2000-luvulla sijoittuen usein maailman kärkeen tai aivan kärkisijoille. Toimittajat ilman rajoja (Reporters Without Borders, RWB) -järjestön vuosittaisessa World Press Freedom Indexin vertailussa Suomi on ollut 2000-luvun alusta lähtien lähes poikkeuksetta kolmen parhaan joukossa. Vuosina 2010–2017 Suomi piti ykkössijaa useana vuonna peräkkäin.
Vaikka Suomi on menestynyt erittäin hyvin, RWB:n raportit ovat myös nostaneet esiin joitain kehitysriskejä median vapauteen liittyen. Niiden vuoksi 2010-luvun lopulla Suomi tippui hetkeksi kärkisijalta. Ongelmat ovat liittyneet journalistien lähdesuojan turvaamiseen.
Median tehtävä etsiä vallan väärinkäytöksiä ja nostaa esille esimerkiksi virkavallan liian voimakkaita toimia kansalaisia kohtaan esimerkiksi mielenosoitustilanteissa on saanut usein erityisesti konservatiiveilta voimakasta arvostelua. Tämän ajattelun lähtökohtana on, että viranomaisten toimia ei saa häiritä: Kun herra antaa viran, hän antaa järjen.
Asenne on tietysti vapaan demokratian, vapaan tiedonvälityksen ja oikeusvaltion kannalta hyvin ongelmallinen. Viranomaistoimintaa, niin politiikassa, hallinnossa kuin kentälläkin, on seurattava jatkuvasti, jotta kansalaisyhteiskunta säilyy vapaana eikä korruptoidu. Kokonaisuudessaan Suomi on kuitenkin ollut maailmanlaajuisesti yksi vakaimmista ja vapaimmista maista lehdistönvapauden osalta koko 2000-luvun ajan.
Toisaalta on tärkeää, että myös media toimii eettisesti.
En ole julkisuuden henkilö, mutta olen pariin kertaan ollut tyytymätön medialta saamaani kohteluun. Ensimmäisellä kerralla maakunta-aviisi Turun Sanomat julkaisi suljetun joukon kanssa käymiäni keskusteluja ilman lupaa. Suljetulle joukolle lähetetyissä viesteissä ei ollut yleistä merkitystä eikä lehdellä siten ollut oikeutta rikkoa yksityisyyteni suojaa.
Toisella kerralla, aivan äskettäin, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n jäsenlehdykkä Arkkitehtiuutiset teki haastattelun, jonka sisältöön olen omalta osaltani tyytyväinen. Sen sijaan se, että toimittaja oli antanut kirjallisesti tai suullisesti vastaukseni toiselle haastateltavalle kommentoitavaksi samassa jutussa ilman, että oli asiasta maininnut minulle, oli eettisesti väärin. Artikkelilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta olisin toki pohtinut annanko haastattelua, jos sitä ruoditaan artikkelissa ilman että kyseessä on keskustelu.
Riippumaton Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tärkeä osa median itsevalvontaa, joka valvoa hyvän journalistisen tavan noudattamista sekä edistää vastuullista ja eettistä journalismia. Ilman sen roolia median etiikan vaalijana ja median eettisyyttä koskevien päätöksiä journalismin valvonta olisi vain tuomioistuinten vastuulla. Kynnys haastaa median eettisyyttä olisi korkea ja arviointia voitaisiin tehdä ainoastaan lain pohjalta. Suuri osa median riitatapauksista ei kuitenkaan ole juridiikkaan liittyvää. Siksi vapaan median toiminnan arviointi ja valvonta olisi ilman JSN:ää puutteellista.
Kummassakaan omista tapauksistani en viitsinyt tehdä ilmoitusta JSN:ään, mutta se olisi ollut mahdollista. Sen sijaan oikeusjuttua niistä ei olisi saanut. JSN:n merkitys median eettisyydelle ja faktoissa pysymiselle on merkittävä, koska pelkkä laillisuusvalvonta ei riitä pitämään mediaa luotettavana ja eettisenä. Kriittisyydenkin osalta laillisuusvalvonta ei riitä takaamaan, että kohtelu on kaikille tasapuolista.
Yksi maailman parhaista lehdistönvapaustilanteista ei ole sattumaa. Sen vuoksi on tärkeää, että sitä turvaavat instituutiot pysyvät toimintakykyisinä ja myös media pysyy eettisenä ja valppaana. Se on takaamassa myös sitä, että yhteiskuntamme on avoin ja hallinto läpinäkyvää.