Kokoomuksen aatteelliset juuret ja kehitys – Mikä on puolueen linja tänä päivänä?

Pohdiskellessani eroa Kokoomuksesta kävin omaa puoluhistoriaani läpi moneen kertaan. Sosiaalisen median keskusteluissa näytti siltä, että moni nykykokoomuslainen ei tunne vähääkään Kokoomuksen historiaa saati aatehistoriaa. Konservatiivipopulisteille Kokoomus tuntuu olevan pelkästään arvokonservatiivinen puolue, jossa ei ole tilaa liberaaleille - joita vastoin kaikkia politiikan ideologisia faktoja pidetään vasemmistolaisina. Niinpä kaivoin vanhan taustoitukseni Kokoomuksen historiasta sellaisena puolueena kuin se aiemmin tunnettiin. 

Vuonna 1918 perustettu Kansallinen Kokoomus on yksi Suomen vanhimmista ja tunnetuimmista puolueista. Sen taustalla on, kuten nimestäkin huomataan,  monihaarainen aatteellinen perintö, joka on kehittynyt vuosien saatossa. Alusta asti Kokoomuksessa yhdistyi kolme erilaista poliittista virtausta: konservatismi, kansallismielinen liberalismi ja kristillis-sosiaalinen aate. Nämä suuntaukset vaikuttivat Kokoomuksen kehitykseen, ja puolueen painopiste on vaihdellut eri aikakausina. Huomioitavaa on, ettei kokoomuslaisuuteen ole kuulunut äärioikestolainen fasismi kuin hipaisuna IKL:n ja Lapuan liikkeen aikana 1930-luvulla. Kokoomus puolueena ei ollut näihin järjestöihin kytköksissä, mutta joitain sen jäseniä oli. Mutta mikä suuntaus määrittelee Kokoomusta tänään?

Kolme aatesuuntaa: Kokoomuksen synty

Kun Kokoomus perustettiin Suomen sisällissodan jälkimainingeissa, sen perustajilla oli erilaisia näkemyksiä yhteiskunnan kehityksestä. Nämä näkemykset voidaan jakaa kolmeen päälinjaan:

1. Konservatismi: Konservatiivit korostivat isänmaallisuutta, perinteisiä arvoja ja luterilaista moraalia. He edustivat vanhasuomalaisia, jotka olivat taistelleet keisarillisen Venäjän vaikutusta vastaan ja halusivat säilyttää perinteisen yhteiskuntajärjestyksen.

2. Kansallismielinen liberalismi: Nuorsuomalaiset ja muut liberaalimmat porvarit toivat mukanaan vahvan talousliberaalin näkemyksen, joka painotti yksilönvapautta ja markkinataloutta. He olivat myös edistyksellisiä monissa parlamentaarisissa kysymyksissä ja halusivat rakentaa demokraattista oikeusvaltiota.

3. Kristillis-sosiaalinen aate: Kolmas suuntaus korosti yhteiskunnan moraalista ja kristillistä pohjaa. Tämä ryhmä painotti sosiaalista vastuuta ja yhteisön merkitystä, mutta heidän näkemyksensä olivat vahvasti sidoksissa uskonnollisiin arvoihin. Tämä ryhmä muuttui myöhemmin sosiaalireformistiseksi liikkeeksi puolueessa. Saksalainen kristillisdemokraattinen puolue on taustaltaan lähellä tätä ryhmää. 

Kokoomuksen valtalinjat eri aikakausina

Kokoomuksen linja on elänyt ja kehittynyt Suomen yhteiskunnan mukana. Puolueen sisällä eri aatesuuntien painoarvo on vaihdellut eri aikoina.

- 1920–1950-luvut: Kokoomuksen politiikka oli pääosin konservatiivista ja kansallismielistä. Tänä aikana puolue keskittyi itsenäisen Suomen rakentamiseen, puolusti perinteisiä arvoja ja oli epäluuloinen kansainvälisiä vaikutteita kohtaan. Talousliberalismi oli kuitenkin läsnä erityisesti yksityisen omistusoikeuden ja vapaan markkinatalouden puolustamisessa.

- 1960–1980-luvut: Sotien jälkeen Kokoomuksen linja alkoi vähitellen muuttua, kun Suomi modernisoitui ja kansainvälistyi. Tähän aikaan puolueen talousliberaali siipi vahvistui, ja puolue alkoi ottaa etäisyyttä konservatiivisesta arvopolitiikasta. Kokoomus avautui arvoliberaaleille näkemyksille, kuten Euroopan integraatiolle ja maltilliselle sosiaalipolitiikalle.

- 1990–2000-luvut: Kokoomus siirtyi yhä selkeämmin kohti modernia oikeistolaista liberalismia, erityisesti Jyrki Kataisen johdolla. Talouspolitiikassa korostettiin kilpailukykyä, markkinataloutta ja yritysmyönteisyyttä, kun taas arvoliberaalit näkemykset saivat enemmän jalansijaa puolueessa, kuten kansainvälistyminen ja ihmisoikeudet.

Mikä on Kokoomuksen linja tänä päivänä?

Nykyään Kokoomusta voi parhaiten kuvata talousliberaalina ja osittain arvokonservatiivisena puolueena. Petteri Orpon johdolla puolue on keskittynyt erityisesti talouskysymyksiin, kuten valtiontalouden tasapainottamiseen, verotuksen keventämiseen ja yritystoiminnan edistämiseen. Orpon oma arvomaailma on hämärä - hän ei ole ottanut kantaa perinteisiin arvokysymyksiin poliittisen uransa aikan kovinkaan selkeästi. Kokoomuksen talouslinja on selkeästi oikeistolainen, ja puolue on sitoutunut markkinatalouden periaatteisiin.

Arvokysymyksissä Kokoomus on kuitenkin jakaantunut. Puolueen sisällä on jännitteitä arvoliberaalien ja konservatiivisten näkemysten välillä. Tämä on näkynyt erityisesti Kokoomuksen osallistumisessa hallitukseen yhdessä perussuomalaisten kanssa. Hallitusyhteistyö on nostanut esiin kysymyksiä siitä, missä määrin Kokoomus sallii konservatiiviset tai populistiset kannanotot. Osa arvoliberaaleista on ollut huolissaan siitä, että puolue on etääntynyt perinteisistä sivistyspuolueen arvoista, jotka korostivat kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Poliittisessa nelikentässä, jossa vaaka-akselilla on vasemmisto-oikeisto ja pystyakselilla arvokonservatismi-liberalismi, Kokoomuksen kaansanedustajat sijoittuvat nykyisin taloudellisesti oikealle, mutta liberaalien ja konservatiivien välillä on hajontaa. Painotus on kuitenkin keskilinjan konservatiivisemmalla puolella. Tämä aiheuttaa kipuilua liberaalien kokoomuslaisten piirissä. 

Kokoomuksen tulevaisuuden linja riippuu pitkälti siitä, miten puolue tasapainoilee talousliberalismin ja arvopolitiikan välisellä akselilla. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä talous on edelleen keskiössä, mutta puolueen sisällä käytävä arvokeskustelu olisi tärkeää. Missä menee Kokoomuksen rajat yksilönvapauden ja kurin ja järjestyksen välillä, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden osalta, ilmastonmuutoksen ja lajikirjon suojelun ja omistusoikeuden rajoittamisen välillä ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamisen osalta?  

Kokoomuksen dilemma: Talous vai arvot?

Kokoomus on aina ollut moniääninen puolue, jossa eri aatesuunnat ovat vaihdelleet vallassa. Tänä päivänä puolueen talousliberalismi on vahvempaa kuin koskaan, mutta sen suhde arvopolitiikkaan on monimutkaisempi. Ajan myötä nähdään, pystyykö puolue yhdistämään nämä kaksi suuntausta vai joutuuko se valitsemaan selkeämmin joko talouspolitiikan tai arvojen linjan. Jonkin verran näyttää siltä, että puolue on menossa arvokonservatiisempaan suuntaan.  

Kokoomuksen haaste on pysyä modernina ja kilpailukykyisenä puolueena taloudellisessa keskustelussa, mutta samalla säilyttää sitoutumisensa länsimaisiin arvoihin, joita se on aikaisemmin edustanut.