Laadukkaan arvonlisän luominen ja sen yhteys talouspolitiikkaan

Suomen tärkeimmistä verrokkimaista erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa on havaittu tärkeä periaate: laadukkaalla suunnittelulla, tarkkaan mietityllä viestinnällä ja tehokkaalla markkinoinnilla pystytään nostamaan tuotteiden ja palveluiden arvoa huomattavasti. Kyse ei ole epärealistisesta haihattelusta, vaan laatu ja imago ovat strategisia menestystekijöitä. Laatu myy ja laatua parantamalla ja paremmalla markknoinnilla ja viestinnällä voi nostaa hintaa. Nämä eivät ole mitään uusia asioita, mutta miksi tämä on Suomessa niin vaikeaa?

Arvonlisä laadusta: tuote on enemmän kuin pelkkä hinta

Kun puhutaan arvonlisästä, kyse ei ole pelkästään tuotteen tai palvelun hinnasta, vaan nimenomaan asiakkaan arvonlisästä. Arvonlisä voi olla tuotteen kestävyys, sen esteettisyys, käyttäjäkokemus tai myös ympäristöystävällisyys. Se syntyy taidosta yhdistää huipputason suunnittelu, vaikuttava brändiviestintä ja asiakaslähtöinen markkinointi niin, että asiakkaalle muodostuu vahva mielikuva laadusta ja halu ostaa juuri se tuote sen ominaisuuksien ja/tai brändin vuoksi.

Esimerkiksi Skandinavian design on maailmankuulua yksinkertaisesta, mutta toimivasta estetiikastaan. Parhaissa brändeissä ei myydä pelkkää tuotetta, vaan ideaa laadusta, kestävyydestä ja arvosta, joka ylittää pelkän funktion. Tämän takana on oltava syvällistä ymmärrystä markkinoinnin ja viestinnän merkityksestä.

Menestyvien yhteiskuntien oivallus

Parhaiten menestyvissä talouksissa on ymmärretty, että laatuun panostaminen tuo paitsi yrityksille kilpailuetua myös kansantalouteen merkittäviä hyötyjä. Laadukkaiden tuotteiden ja palveluiden vienti on tärkeä tulonlähde, ja niiden menestys vahvistaa maan mainetta innovatiivisena ja luotettavana toimijana. Esimerkiksi Saksa tunnetaan "insinööritaidon" huipentumana, jossa tarkka suunnittelu yhdistyy erinomaiseen laatuun.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään yritysten tai markkinoiden asia. Myös yhteiskunnan infrastruktuuri – koulutus, innovaatiotuki ja talouspolitiikka – vaikuttaa siihen, miten hyvin maassa osataan arvostaa ja kehittää laatua.

Entä talouspolitiikan rooli?

Onko laadun ymmärtämättömyydellä ja julkisten kustannusten leikkauspolitiikalla yhteys? Kyllä, ja se on huolestuttavaa. Talouspolitiikka, joka painottaa pelkästään julkisten menojen leikkauksia ja tiukkaa kulukuria, heikentää juuri niitä rakenteita, jotka mahdollistavat laadukkaan tuottamisen ja arvonlisän syntymisen. Esimerkiksi koulutusleikkaukset heikentävät osaamista ja innovaatiokykyä, jotka ovat laadun perusta. Samoin vähentynyt panostus kulttuuriin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen johtaa tilanteeseen, jossa markkinoilta puuttuvat ne erottautuvat laatutuotteet ja -palvelut, jotka synnyttävät kilpailuetua. Innovatiivisuus vaatii ravintoa, jota kulttuuri, tutkimus ja tuotekehitys tarjoavat.

Vahvat julkiset investoinnit innovaatioihin ja koulutukseen tukevat laadun syntymistä pitkällä aikavälillä. Talouspolitiikka, joka ei ymmärrä tätä, johtaa siihen, että yhteiskunta menettää kilpailuetunsa ja jää kiinni hintakilpailuun. Se tarkoittaa jalostusasteen suhteellista laskua ja siten pysyvää kurjistumista.

On myös psykologisesti tärkeää, että yhteiskunnassa on näkymää muuhunkin kuin hintakilpailukyvyn ylläpitoon. Investoinnit, yrittäjyys, innovatiivisuus ja yhteiskunnan vetovoimaisuus tarvitsevat nimenomaan kasvunäkymiä ja luottoa siihen, että yhteiskunta pystyy tarjoamaan lisäarvoa myös ihmisille. Ankea ja nuiva politiikka ja vain hintaan perustuva kilpailukyky eivät houkuttele osaajia ja ne ajavat maan omatkin nuoret muualle.

Laatustrategia tulevaisuuden kilpailukyvyn ytimessä

Kestävä kilpailukyky syntyy laadusta. Yrityksille tämä tarkoittaa panostamista suunnitteluun ja brändiin. Yhteiskunnille se tarkoittaa investointeja osaamiseen, innovaatiokykyyn ja markkinoiden tukemiseen. Talouspolitiikan näkökulmasta se merkitsee strategista ajattelua: ymmärrystä siitä, että laadun arvo on enemmän kuin sen hinta.

Kokonaisvaltaisesta laadun ymmärtämisestä syntyy yhteiskunta, joka houkuttelee investointeja, tuottaa korkeaa arvoa ja luo hyvinvointia. Tämä vaatii kuitenkin vision, joka arvostaa muutakin kuin pelkkiä kustannuksia. Se vaatii laatua myös päätöksenteossa. Sitä Suomi kaipaa.