Miksi en voi enää olla mukana Kokoomuksessa – ympäristövastuullisen arvoliberaalin näkökulma
Olen ollut Kokoomuksen jäsen koko aikuisikäni ja osan nuoruutta. Liittyin puolueeseen 1987 16-vuotiaana. Puolue on tarjonnut alustan niille arvoille, jotka ovat olleet minulle tärkeitä: vapaus, yksilön vastuu, markkinatalous ja kansainvälinen avoimuus. Lisäksi olen arvostanut Kokoomuksen sitoutumista koulutukseen, osaamiseen ja sivistyksen vaalimiseen. Viime vuosina puolue on kuitenkin ajautunut linjaan, jota en voi enää tukea – ja siksi päätin erota jäsenyydestäni.
Talouspolitiikka ilman kestävää pohjaa
Olen aina kannattanut talouspolitiikkaa, joka pohjautuu kasvuun, innovaatioihin ja yrittäjyyteen. Talouskasvu on tärkeää, mutta se ei voi tapahtua ympäristön kustannuksella vaan pikemminkin ympäristön edun ja markkinatalouden yhdistämisellä. Viime vuosina olen ollut yhä enemmän huolissani siitä, että Kokoomuksen talouslinja nojaa lyhytnäköisiin ratkaisuihin, joissa ympäristön kestävyys ja ilmastonmuutoksen hillitseminen jäävät taka-alalle.
Ympäristövastuullisuus ei ole vain sivistysvaltion edellytys, vaan myös taloudellinen välttämättömyys. Ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat asioita, joiden puolesta kaikki vastuulliset toimijat – poliittiset puolueet mukaan lukien – tulisi taistella. Tällä hetkellä yrityselämä on tässä Suomessa edelläkävijä. Hyvä niin, mutta on kestämätöntä, että politiikka estää yritysten nopeampaa etenemistä ympäristön huomioimisessa. On toki myös esimerkkitapauksia, joissa yritykset rikkovat sääntöjä ja luottamusta ympäristönsuojelussa. Näihin pitää suhtautua tiukasti. Jokainen raakkutuho tai kuukkelimetsän katoaminen on liikaa. Kokoomuksessa nämä kysymykset ovat kuitenkin jääneet ykisttäisiä poliitikkoja lukuunottamatta talouskasvun ja veronalennusten varjoon, mikä heijastaa vanhanaikaista ajattelua taloudesta ja ympäristöstä erillisinä asioina.
Yhteiskunnan koheesion heikentäminen
Arvoliberaalina pidän sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnan koheesiota hyvin tärkeinä. Kokoomus on perinteisesti ollut sivistys- ja arvopohjainen oikeistopuolue, joka on puolustanut mahdollisuuksien tasa-arvoa, koulutusta ja kansainvälisyyttä. Tänä päivänä näen kuitenkin, että puolue on ajautunut politiikkaan, joka kärjistää eroja eri väestöryhmien välillä ja heikentää yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Tämä politiikka on vaarallista yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden kannalta, mutta myös heikentää mahdollisuuksien tasa-arvoa. Ja juuri se on pienessä maassa keino saada parhaat kyvyt käyttöön yhteiskunnan hyväksi.
Tämä näkyy erityisesti siinä, miten Kokoomus on lähtenyt hallitukseen perussuomalaisten kanssa, mikä on mahdollistanut rasististen ja populististen näkemysten leviämisen politiikassa. Tällainen kehitys on jo heikentänyt Suomen kansainvälistä mainetta ja vaarantaa sen liberaalin ja avoimen yhteiskunnan peruspilarit, joiden varaan sivistyspuolueen arvot ovat rakentuneet. Tämä suuntaus on vastoin niitä arvoja, joiden vuoksi liityin puolueeseen.
Arvojohtajuuden puute
Kokoomus on ollut puolue, jossa olen uskonut, että arvoliberaalit näkemykset – suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus – voisivat kulkea käsi kädessä taloudellisen vapauden ja vastuun kanssa. Viime aikoina puolueen linja on kuitenkin hämärtynyt. Näen puoluejohdon, erityisesti Petteri Orpon, epäonnistuneen arvojohtajana. Hänen on ollut vaikea tehdä selväksi, missä Kokoomus seisoo suvaitsevaisuuden ja inhimillisyyden kysymyksissä.
Arvoliberaalien ääni puolueessa on hiljentynyt tai hiljennetty, ja yhä useammat Kokoomuksen edustajat esittävät hyvin konservatiivisia ja populistisia kannanottoja, jotka asettuvat arvojani vastaan. Esimerkiksi Tere Sammallahti ja Atte Kaleva ovat toistuvasti esittäneet kommentteja, jotka lähenevät perussuomalaisten konservatiivipopulistista retoriikkaa. Tämä kehitys on ollut erityisen vaikea niellä meille, jotka olemme aina nähneet Kokoomuksen edustavan modernia, eurooppalaista ja arvoliberaalia oikeistopolitiikkaa.
Minun Kokoomukseni on muuttunut
En halua olla osa puoluetta, joka on menettänyt kykynsä olla arvojohtaja. Olen erityisen pettynyt siihen, että puolue, joka ennen edusti kansainvälisyyttä, ympäristövastuullisuutta ja liberaalia demokratiaa, on siirtynyt linjaan, jossa nämä arvot jäävät taka-alalle. Ympäristön kestävä kehitys, yhteiskunnan sisäinen koheesio ja ihmisoikeudet eivät ole enää Kokoomuksen keskeisiä periaatteita.
Taloudellinen vapaus on tärkeää, mutta se tarvitsee rinnalleen sosiaalista vastuullisuutta ja ekologista kestävyyttä. Jos puolue unohtaa nämä periaatteet, se ei voi enää kutsua itseään sivistysvaltion oikeistoksi.
Siksi en voi enää olla mukana Kokoomuksessa. Jätän puolueen – ja teen sen toivoen, että se joskus palaa niihin arvoihin, jotka tekivät siitä minulle aikoinaan kodin.
Toin samalla kertaa blogiin myös hieman modifioidun vanhan kirjoitukseni Kokoomuksen aatehistoriasta, koska tuntuu siltä, että nykyisten Kokoomuksen kellokkaiden parissa puolue nähdään vain lähinnä konservatiivipopulistisena puolueena. Näin ei tietenkään ole. Tähän suuntaan ollaan käännytty vasta yhteistyössä perussuomalaisten kanssa.