Millaisten ihmiskuvien pohjalta politiikkaa tehdään?

Suomalaisia pidetään mentaliteetiltaan insinöörikansana. Tämä näkyy varmaankin ratkaisukeskeisyytenä ja mikrotaloustasolla suomalaisille taitaa olla helpompi ymmärtää tuotteita kuin palveluita. Ihmiskuva on varmaankin hyvin käytännönläheinen ja teknologiakeskeinen.

Politiikan taustalla olevat ihmiskuvat ohjaavat vahvasti sitä, miten tavoitteet asetetaan, mitä keinoja käytetään ja miten vaikutuksia arvioidaan. Jokaisella tieteellä on erilaisista variaatioista huolimatta omanlaisensa traditio ihmiskuvasta. Taloustieteen ihmiskuva, "rationaalinen valitsija" (Homo Economicus), on ollut yksi keskeinen lähtökohta poliittisessa päätöksenteossa, mutta sen rinnalle nousevat kauppatieteiden, valtiotieteiden, insinööritieteiden ja oikeustieteiden ihmiskuvat tarjoavat erilaisia näkökulmia.

Viime aikoina Suomen politiikassa taloustieteillä on ollut politiikan argumentaatiossa vahva dominanssi. Ihmiskuvaltaan taloustieteet lähtevät siitä oletuksesta, että ihmiset toimivat rationaalisesti pyrkien maksimoimaan omaa hyötyään. Tämän ihmiskuvan pohjalta politiikka keskittyy usein taloudellisten kannustimien ja markkinamekanismien luomiseen.

Taloustieteilijä olettaa, että rationaalisuus on etusijalla: Politiikkatoimet, kuten verotus, tukijärjestelmät ja sääntely, perustuvat siihen, että ihmiset reagoivat kannustimiin ennakoitavalla tavalla. Esimerkiksi hiiliveron ajatellaan ohjaavan yksilöitä ja yrityksiä vähentämään päästöjä, koska se tekee saastuttamisesta taloudellisesti kannattamatonta. Politiikka keskittyy siihen, miten rajalliset resurssit kohdennetaan tehokkaimmin arvioimalla hyötyjä ja kustannuksia. Taloudelliset mittarit, kuten BKT, korostuvat päätöksenteon perusteluissa.

Taloustieteen ihmiskuvan heikkous on sen rajoittuneisuus. Ihmiset eivät toimi rationaalisesti, eivätkä päätökset ole puhtaasti taloudellisia. Esimerkiksi ympäristöpolitiikassa pelkkien taloudellisten kannustimien luominen voi jättää huomiotta moraaliset ja yhteisölliset näkökulmat. Budjettitasapainoa haettaessa pelkkien leikkausten varassa aiheutetaan samalla luottamuksen ja myös ostovoiman heikkenemistä, jolloin kasvu heikkenee.

Kauppatieteissä tarkastellaan ihmistä kuluttajana ja tunteiden ohjaamana toimijana. Kun politiikka nojaa kauppatieteiden ihmiskuvaan, päätöksentekoa ja viestintää suunnitellaan vetoamaan ihmisten arvoihin, tunteisiin ja mielikuviin. Esimerkiksi kestävän kehityksen politiikassa voidaan hyödyntää brändäystä ja positiivisia narratiiveja, jotka tekevät vihreistä valinnoista houkuttelevia. Käyttäytymistaloustieteen vaikutuksena kauppatieteiden ihmiskuva huomioi, että ihmiset eivät aina toimi rationaalisesti. "Nudging", eli ihmisten ohjaaminen pienillä viesteillä ja kannustimilla, on esimerkki politiikasta, joka perustuu tähän näkemykseen. Ihmisen käytökseen voi vaikuttaa eri tavoin.

Valtiotieteissä ihminen nähdään sosiaalisena ja poliittisena toimijana, joka toimii osana yhteiskunnallisia rakenteita. Tällöin politiikka korostaa yhteisön arvoja, normeja ja vallan dynamiikkaa. Päätöksenteko ei perustu pelkästään tehokkuuden maksimointiin, vaan myös oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja demokratiaan. Esimerkiksi sosiaalipolitiikassa huomioidaan ryhmien väliset valtasuhteet ja rakenteelliset epäkohdat. Yhteiskunnan koheesion merkitys tunnistetaan ja vakaa, tasapuolinen kehitys on arvo. Pelkän enemmistön huomioiminen ei luo parasta lopputulosta, koska yhteiskunta koostuu lukemattomista ryhmistä.

Oikeustieteellinen ihmiskuva taas tuo politiikkaan vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden korostuksen. Esimerkiksi ihmisoikeusperustainen lähestymistapa varmistaa, että politiikka suojelee kaikkien oikeuksia. Oikeustieteellinen ihmiskuva katsoo ihmistä oikeuksien haltijana, velvoitteiden kantajana ja lain alaisena toimijana. Ihminen nähdään moraalisena ja juridisena subjektina, joka kantaa vastuuta omista teoistaan. Tämä myös merkitsee sitä, että ihminen nähdään toimijana, ei vain politiikkatoimien kohteena, jolloin myös ymmärretään, ettei mekaaniset poliittiset ohjaustoimet toteuta tavoitteita. Ihmiset kun tuppaavat tekemään ratkaisuja omapäisesti.

Kun politiikka perustuu yksinomaan taloustieteen ihmiskuvaan, se jää liian kapeaksi ja tehokkuuskeskeiseksi. Se jättää helposti huomiotta ihmisen tunteet, sosiaaliset suhteet ja arvot. Taloustieteiden tiukan matemaattinen ajattelu jättää huomioimatta psykologisia vaikutuksia, joilla saadaan ihmisiä luottamaan yhteiskuntaan ja talouteen, uskomaan yrittäjyyteen, tekemään parhaansa ympäristön eteen ja vaikkapa luottamaan, että tähän yhteiskuntaan vielä uskaltaa hankkia lapsia. Nuiva taloustiedelähtöinen talouspolitiikka lähtee siitä, että vain velan pienentäminen on tärkeää ja samalla se aiheuttaa sen, että kasvu hidastuu. Näin myöskin velan vähentäminen hidastuu. Myös yhteiskunnan tunnelma on ankea. Tiukan matemaattinen lähestyminen siis syö itseltään pohjan, kun homo economicus ei olekaan rationaalinen muuttuja.

Politiikan ihmiskuvan pitäisikin muuttua. Olisi tarpeen miettiä päätöksiä laveammin kuin vain rationaalisen taloudellisen toiminnan kannalta. Ripaus kauppatiedettä, valtiotieteitä ja oikeustieteitä päätöksiä ohjaavassa ihmiskuvassa tekisi Suomelle erittäin hyvää.