Ovatko ihmisoikeudet vasemmisto- tai oikeistolaisia?

Vapaus, veljeys, tasa-arvo ja kapitalismi ovat käsitteitä, jotka ovat kehittyneet osana erilaisia filosofisia ja poliittisia ajatussuuntia, mutta ne ovat kaikki merkittäviä liberalistisessa ajattelussa. Tässä lyhyt erittely kustakin:

1. Vapaus (Liberty):
Vapaus on yksi liberalismin peruskäsitteistä. Liberalismi korostaa yksilön vapauksia, kuten sananvapautta, uskonnonvapautta, ja vapautta valita oma elämäntapansa ilman liiallista valtion puuttumista. Klassinen liberalismi, kuten John Locken ja John Stuart Millin ajattelu, asettaa yksilön vapauden keskeiseksi arvoksi.

2. Veljeys (Fraternity):
Veljeys on periaate, joka liitetään usein ranskalaisen vallankumouksen iskulauseeseen "Liberté, égalité, fraternité" (vapaus, tasa-arvo, veljeys). Liberalismissa veljeys ei ole yhtä keskeinen käsite kuin vapaus ja tasa-arvo, mutta se edistää yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta - hyvän ja tasapainoisen yhteiskunnan perustaa.

3. Tasa-arvo (Equality):
Tasa-arvo on keskeinen käsite liberalismissa, erityisesti sen muodossa, joka korostaa kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia eli mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tämä käsitys tasa-arvosta pohjautuu usein ajatukseen siitä, että kaikilla yksilöillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella onnellisuutta ja menestystä. Moderni liberalismi pyrkii myös taloudelliseen tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Liberaali tavoite mahdollisuuksien tasa-arvosta poikkeaa voimakkaasti sosialismiin kuuluvasta lopputuloksen tasa-arvosta, jolla pyritään tasoittamaan ihmisten elintasoa riippumatta työpanoksesta ja kyvykkyydestä - ja toki myös hyvästä onnesta. 

4. Kapitalismi (Capitalism):
Kapitalismi ei ole suoraan liberalismin perusta, mutta klassinen liberalismi on historiallisesti tukenut vapaiden markkinoiden ja yksityisomistuksen periaatteita, jotka ovat kapitalistisen talousjärjestelmän kulmakiviä. Ajattelijat kuten Adam Smith ovat kehittäneet teorioita markkinoiden näkymättömästä kädestä, mikä tukee ajatusta, että vapaus taloudessa johtaa yleiseen hyvinvointiin.

Kapitalismin rajoittamisen suhteen eri ideologioilla on aste-eroja. Libertaarit haluavat, ettei markkinota rajoiteta mitenkään. Usko niiden toimintaan parhaalla mahdollisella tavalla on vakaa. Miljoon kärpästä ei voi olla väärässä. 
Yleisimmin markkinoiden kyky järjestää asioita tunnustetaan, mutta niitä halutaan rajoittaa esimerkiksi sosiaalisista, ympäristöllisistä tai maanpuolustuksellisista syistä. Myös laadukkaan ratkaisun hakemiseksi esimerkiksi rakentamisessa nähdään, että pelkkä osaoptimoidusti taloudellinen markkinaratkaisu ei ole  paras. Tästä lisää toiste. 
Markkinoita edistävää politiikkaa voidaan tehdä myös suuryrityslähtöisesti (pro business), mikä on Suomessa ollut perinteisesti sodanjälkeisen teollistamispolitiikan myötä jäänyt pääajatusmalliksi elinkeinopolitiikassa. Se siis suojaa yrityksiä riskeiltä ja auttaa niitä kasvamaan, mikä tietysti vaikeuttaa pienten kilpailijoiden syntyä. 
Toinen malli on markkinavetoinen malli (pro market), jossa nähdään että aidot markkinat ovat tärkeämmät kuin niiden yritysten tukeminen. 

Vapaus, tasa-arvo ja markkinatalous ovat keskeisiä liberalistisessa ajattelussa, kun taas veljeys liittyy enemmän laajempiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin arvoihin, jotka ovat kuitenkin olleet osa liberalistisen ajattelun kehitystä.

Ihmisoikeudet periytyvät liberalistesta ajattelusta. Ne jaetaan usein vapausoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin. Näitä löytyvät myös Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, joka tehtiin toisen maailmansodan jälkiaalloissa estämään väkivaltaisten diktatuurien nousua. Paradoksaalisesti Neuvostoliitto oli mukana hyväksymässä näitä, vaikka se ei missään vaiheessa kunnioittanut niitä toiminnassaan. 

Vapausoikeudet ovat oikeuksia, jotka suojaavat yksilön vapautta ja autonomiaa. Tärkeitä vapausoikeuksia ovat:

- Oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen (artikla 3)
- Vapaus kidutuksesta ja epäinhimillisestä kohtelusta (artikla 5)
- Vapaus orjuudesta ja pakkotyöstä (artikla 4)
- Oikeus yksityisyyteen, kotiin ja kirjeenvaihtoon (artikla 12)
- Liikkumisvapaus ja oikeus valita asuinpaikkansa (artikla 13)
- Oikeus omistaa omaisuutta (artikla 17)

Poliittiset oikeudet 

Poliittiset oikeudet ovat oikeuksia, jotka liittyvät yksilön mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnan poliittiseen elämään. Tärkeitä poliittisia oikeuksia ovat:

- Oikeus osallistua hallintoon ja julkiseen elämään (artikla 21)
- Sanavapaus ja mielipiteenvapaus (artikla 19)
- Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (artikla 20)
- Oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin (artikla 10)
- Oikeus demokratiaan ja äänestämiseen (artikla 21)

Kylmän sodan länsivaltioiden painopisteet

Kylmän sodan aikana länsivallat pitivät tärkeinä sekä vapausoikeuksia että poliittisia oikeuksia, mutta tietyt oikeudet korostuivat enemmän lännen ideologisessa kamppailussa kommunistista itäblokkia vastaan.
Vapausoikeuksista länsivallat korostivat erityisesti yksilönvapautta ja ihmisoikeuksia vastakohtana kommunististen valtioiden kollektivismille ja autoritaariselle hallinnolle. Esimerkiksi sananvapaus ja vapaa media, tieteen vapaus, uskonnonvapaus ja taloudellinen vapaus olivat keskeisiä lännen argumenteissa kommunismia vastaan.

Poliittisesta oikeuksista taas länsivallat painottivat demokratian arvoja, kuten vapaata ja rehellistä vaaleilla valittua hallintoa, parlamentarismia ja vallan kolmijako-oppia, oikeusvaltiota ja vapaata oikeusjärjestelmää,  monipuoluejärjestelmää ja yksilön mahdollisuutta osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Nämä oikeudet asetettiin vastakkain itäblokin yksipuoluejärjestelmien ja poliittisten vapauksien puutteen kanssa.

Kylmän sodan länsivalloille sekä vapausoikeudet että poliittiset oikeudet olivat tärkeitä. Ihmisoikeudet ja niiden myötä tietysti kansalaisoikeudet ja tasa-arvo, olivat nimenomaan vapaan lännen ajamia ajatuksia.