Pakolaiskiintiön suuntaaminen niin, että muslimien maahanmuutto vähenee, rikkoo Suomen perustuslakia
Perussuomalaiset ovat aikeissa selvittää, miten Suomen pakolaiskiintiötä voisi suunnata muslimien maahanmuuton vähennetämiseksi. Ajatus herättää kysymyksiä paitsi moraalisesta ja eettisestä näkökulmasta, myös perustuslaillisesta näkökulmasta. Suomen perustuslaki asettaa selkeät puitteet syrjinnän kiellolle ja yhdenvertaisuuden turvaamiselle, joten maahanmuuttopolitiikka, joka asettaisi uskonnollisia ryhmiä eriarvoiseen asemaan, rikkoisi näitä keskeisiä periaatteita.
1. Yhdenvertaisuus lain edessä: Perustuslain 6 §
Suomen perustuslain 6 § korostaa, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä tarkoittaa, että kaikkia on kohdeltava samalla tavalla lain ja hallinnollisten toimenpiteiden yhteydessä. Yhdenvertaisuuslaki, joka pohjautuu perustuslakiin, kieltää syrjinnän henkilöön liittyvien tekijöiden, kuten uskonnon, alkuperän tai vakaumuksen, perusteella.
Jos pakolaiskiintiötä suunnattaisiin siten, että muslimien mahdollisuuksia tulla Suomeen rajoitettaisiin heidän uskontonsa perusteella, kyseessä olisi suora syrjintä uskonnon perusteella, joka on vastoin perustuslain periaatteita. Tällainen politiikka asettaisi muslimit eri asemaan verrattuna muihin uskonnollisiin tai uskonnottomiin ryhmiin, mikä rikkoisi heidän oikeuttaan yhdenvertaisuuteen.
2. Syrjinnän kielto: Suomen sitoutuminen kansainvälisiin ihmisoikeuksiin
Suomen perustuslaki ei ainoastaan velvoita valtioita takaamaan yhdenvertaisuutta, vaan Suomi on myös sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, kuten YK:n ihmisoikeuksien julistusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta. Nämä sopimukset sisältävät vahvat syrjinnän kiellot ja edellyttävät, että valtioiden toimien tulee olla oikeudenmukaisia ja syrjimättömiä.
Jos pakolaiskiintiöitä manipuloitaisiin eväämään muslimeilta mahdollisuus pakolaisstatukseen heidän uskontonsa perusteella, tämä olisi myös kansainvälisen oikeuden vastaista. YK:n pakolaissopimus ei salli uskonnollisten ryhmien syrjimistä ja Suomi on velvoitettu noudattamaan näitä sääntöjä.
3. Perustuslain suojelutarkoitus ja positiivinen erityiskohtelu
Perustuslaissa ja erityisesti yhdenvertaisuuslaissa on myös huomioitu niin sanottu positiivinen erityiskohtelu, jonka tarkoituksena on edistää tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tukemista. Syrjityt ja vainotut ihmiset, kuten pakolaiset, ovat haavoittuvassa asemassa, ja heidän suojelunsa on kansainvälisen oikeuden ja Suomen lainsäädännön mukaista.
Muslimien rajoittaminen pakolaiskiintiössä, erityisesti tilanteissa, joissa he pakenevat vainoa tai konflikteja vaikkapa Afganistanista, veisi pohjaa tältä ajatukselta. Päinvastoin, valtion velvollisuutena on varmistaa, että apua ja turvapaikkaa saavat ne, jotka sitä eniten tarvitsevat, uskonnosta tai alkuperästä riippumatta.
4. Eettinen näkökulma: Yhdenvertaisuus ja inhimillisyys
Vaikka viimeaikaisessa keskustelussa eettisyys tuntuu kadonneen Suomesta eikä sitä ainakaan Perussuomalaisessa puolueessa ole juurikaan viljelty, on sivistys-Suomen pidettävä tätä näkökulmaa yllä. Emme saa muuttua pelkästään omaa etua pragmaattisesti ja lyhytnäköisesti ajavaksi maaksi, joka viis veisaa etiikasta.
Eettiseltä kannalta pakolaiskiintiön suunnittelu uskonnollisin perustein on ongelmallista. Perustuslain taustalla on ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus ihmisarvoon ja kunnioitukseen. Jos maahanmuuttopolitiikassa aletaan priorisoida tiettyjä ryhmiä toisten kustannuksella, se vaarantaa perustavanlaatuiset arvot, kuten inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa, että ihmiset, jotka todella tarvitsevat suojaa, jäisivät ilman apua pelkästään uskonnollisen taustansa vuoksi. Tämä ei vastaa eikä saa alkaa vastata Suomen perustuslaillisia tai eettisiä arvoja.
Ehdotuksesta ei saa tulla pohja tulevan pakolaiskiintiön täyttämiselle
Perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valossa pakolaiskiintiön suuntaaminen niin, että muslimien maahanmuutto vähenee, on perustuslain vastaista. Suomen lainsäädäntö ja arvopohja perustuvat yhdenvertaisuuteen, syrjimättömyyteen ja kaikkien ihmisten oikeuteen saada suojaa uskonnosta tai alkuperästä riippumatta. Kaikki maahanmuuttopolitiikka, joka asettaa tiettyjä uskonnollisia ryhmiä eriarvoiseen asemaan, on ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa.
Sen sijaan, että keskityttäisiin tiettyjen ryhmien poissulkemiseen, maahanmuuttopolitiikan tulisi keskittyä ihmisten suojelemiseen ja inhimillisten oikeuksien toteutumiseen riippumatta siitä, mistä he tulevat tai mitä uskontoa he edustavat.