Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei kannata uhrata libertaarisille kokeiluille

Talouskeskustelu on saanut uutta virtaa Argentiinan presidentti Javier Milein radikaalista libertaarisesta politiikasta. Hänen tavoitteensa, kuten julkisen sektorin karsiminen, verojen alentaminen ja peson mahdollinen korvaaminen dollarilla, ovat herättäneet haluja Pohjoismaiden hyvinvointivaltioiden muokkaamisesta libertaariseen suuntaan ainakin Suomessa. Vastaus on yksinkertainen: ei kannata. Pohjoismainen malli on jo osoittanut ylivoimaisuutensa – sitä ei pidä horjuttaa epävarmoilla ideologisilla kokeiluilla.

Pohjoismaiden menestys perustuu ainutlaatuiseen yhdistelmään vahvaa hyvinvointivaltiota ja taloudellista kilpailukykyä. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta vuosikymmenien ajan tehdyistä fiksuista päätöksistä.

Ensinnäkin Pohjoismaat panostavat ihmisiin satsaamalla koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Valinta ei ole vain moraalinen, vaan myös taloudellisesti järkevää. Koulutettu ja terve väestö on tuottava, innovatiivinen ja kilpailukykyinen. Pohjoismaiset koulujärjestelmät ja kaikille saavutettavissa oleva korkeakoulutus ovat nostaneet maat maailman huipulle osaamisessa.

Riittävä sosiaaliturva takaa, ettei kukaan ei jää täysin tyhjän päälle. Tämä vähentää eriarvoisuutta ja lisää luottamusta yhteiskunnan instituutioihin. Nämä ovat elementtejä, jotka ovat myös talouskasvun perusta. Pohjoismaissa julkisten palveluiden hyvä taso on pitänyt yhteiskunnat stabiileina, myös kriisien keskellä. Näin on luotu hyvä luottamus yhteiskuntaan, mikä edistää innovointia, yrittämistä ja investointeja.

Pohjoismaat verottavat enemmän kuin monet muut maat, mutta nämä varat käytetään tehokkaasti. Hyvä hallinto ja vähäinen korruptio takaavat, että ihmiset kokevat saavansa rahoilleen vastinetta. On tietysti selvää, että tehokasta verovarojen käyttöä on valvottava. Sitä ei kuitenkaan tehdä sosiaalisen median likakaivoissa, vaan toimivassa valvontajärjestelmässä ja hyvin järjestetyssä hallinnossa.

Libertaarinen politiikka voi vaikuttaa houkuttelevalta: matalammat verot, pienempi valtio ja enemmän tilaa markkinavoimille. Tämä on ajatus, joka on kuin klikkiotsikko: houkuttelee kokeilemaan. Isona riskinä on kuitenkin se, että säästöjen hinta on heikentyvä koulutusjärjestelmä, ruuhkautuva terveydenhuolto ja lisääntyvä epäluottamus yhteiskuntaan. Yrittäjyys vähenee, keinottelu lisääntyy, investoinnit vähenevät ja osaamisen taso ja siten jalostusaste heikkenevät.

Pohjoismaat eivät ole Argentiina. Meillä ei ole kroonista inflaatiota, luottamuskriisiä valuuttaa kohtaan tai massiivista rakenteellista korruptiota. Miksi siis purkaa toimivaa järjestelmää? Argentiinan libertaarikokeilu on uhkapeliä äärimmäisissä olosuhteissa, kun taas Pohjoismailla on kaikki edellytykset jatkaa menestystarinaansa ilman radikaaleja muutoksia.

Velkaongelmat eivät kaipaa ideologista ylihoitoa. Suomella, on toki omat haasteensa, päällimmäisenä velkaantuminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koko järjestelmä pitäisi purkaa. Velkaongelmat ovat ratkaistavissa tehokkuutta lisäämällä ja tarkoin harkituilla uudistuksilla – ei heikentämällä niitä tekijöitä, jotka tekevät yhteiskunnastamme menestyksekkään. Hyvinvointivaltion peruspilarit, kuten terveys ja koulutus, ovat investointeja tulevaisuuteen, eivät kuluja, joista voidaan leikata huoletta. Tuloerot sinänsä eivät ole ongelma, jota pitäisi aktiivisesti vastustaa. Kun onnistuu, on ahkera tai poikkeuksellisen taitava, on ok saada siitä hyvät tulot. Sen sijaan tuloerojen kasvattaminen kaikkein heikoimmilta leikkaamalla ei edistä kannustavuutta tai lisää työn määrää yhteiskunnassa. Se aiheuttaa ainoastaa lisää pahoinvointia ja siten vähentää luottamusta yhteiskuntaan.

Pohjoismaiden vahvuus on juuri siinä, että olemme yhdistäneet taloudellisen menestyksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Tämä malli on osoittautunut kestäväksi ja joustavaksi myös kriisien keskellä. Sen sijaan, että katsomme Argentiinan suuntaan, meidän kannattaa muistaa, että maailma katsoo Pohjoismaiden suuntaan esimerkkinä, miten hyvinvointia ja kilpailukykyä voi yhdistää.

Libertaariset ideat kuulostaa houkuttelevilta teoriassa, mutta käytännössä ne voivat murentaa ne peruspilarit, jotka tekevät yhteiskunnistamme vahvoja ja elinvoimaisia. Kun perusta toimii, sitä ei pidä romuttaa, vaan vahvistaa. Pohjoismainen malli on suunnannäyttäjä, ei kokeilualusta.